1. Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
2. – Herra, sinä päästit minut turvaan,sinä olet vuorilinnani.
3. Jumalani, sinuun minä turvaudun,sinä olet kallio,olet kilpeni, pelastukseni sarvi,olet vuori ja turvapaikka.Sinä olet pelastajani,sinä autat minut turvaan vainoojilta.
4. Kun kutsun Herraa, ylistettyä,saan avun vihollisiani vastaan.
5. Kuoleman aallokko saartoi jo minut,turmion pyörteet minua kauhistivat,
6. tuonelan paulat vangitsivat minut,näin edessäni kuoleman ansat.
7. Silloin huusin hädässäni Herraa,minä kutsuin apuun Jumalaani.Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,ja hän kuuli minun huutoni.
8. Maa tärisi ja järkkyi,taivaan pilarit vavahtelivat,hänen vihansa sai ne horjumaan.
9. Hänen sieraimistaan nousi savuja kaikennielevä liekki hänen suustaan,se suitsusi hiilten hehkua.
10. Hän kallisti taivaan ja laskeutui alaspimeä pilvi jalkojensa alla,
11. hän lensi kerubi ratsunaanja kiiti tuulen siivin.
12. Hän teki majakseen pimeyden,sateiden lähteen, raskaat pilvet.
13. Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.
14. Herra jylisi taivaasta,Korkein antoi äänensä kaikua,
15. hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset,hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.
16. Merten lähteet paljastuivatja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin,kun Herra nuhteli merta,kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.