23. Mutta Daavid vastasi: »Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Miksi te yritätte johtaa minua harhaan? Pitäisikö jonkun israelilaisen kuolla tänä päivänä, kun minä tiedän jälleen olevani Israelin kuningas?»
24. Ja kuningas sanoi Simeille: »Ei sinun tarvitse kuolla.» Tämän hän vahvisti valallaan.
25. Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. Hän oli antanut jalkojensa ja partansa olla hoitamatta ja vaatteidensa pesemättä kuninkaan lähdöstä aina siihen asti, kun tämä onnellisesti saapui takaisin.
26. Kun Mefiboset tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, kuningas kysyi häneltä: »Miksi et lähtenyt minun mukaani, Mefiboset?»
27. Hän vastasi: »Herrani ja kuninkaani, palvelijani petti minut. Minä sanoin hänelle: ’Tuo minulle satuloitu aasi, niin nousen sen selkään ja lähden kuninkaan mukaan’ – minähän olen rampa.
28. Mutta hän puhuikin minusta pahaa herralleni ja kuninkaalleni. Sinä, herrani ja kuninkaani, olet kuitenkin kuin Jumalan enkeli; tee siis niin kuin katsot parhaaksi.
29. Sinulla olisi ollut oikeus surmata koko isäni suku, mutta sinä asetit minut, palvelijasi, niiden joukkoon, jotka aterioivat pöydässäsi. Olisiko minulla enää oikeutta muuhun, voisinko enää anoa mitään kuninkaalta?»
30. Kuningas sanoi hänelle: »Ei sinun tarvitse puhua enempää. Minä käsken, että sinä ja Siba saatte jakaa sukusi maat keskenänne.»
31. Mefiboset vastasi: »Ottakoon Siba vaikka kaiken! Onhan herrani ja kuninkaani nyt palannut onnellisesti kotiin.»
32. Myös gileadilainen Barsillai oli tullut Rogelimista saattaakseen kuninkaan Jordanille ja hyvästelläkseen hänet siellä.
33. Barsillai oli hyvin vanha, jo kahdeksankymmenen ikäinen. Hän oli huolehtinut kuninkaan ylläpidosta tämän oleskellessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin varakas mies.
34. Kuningas sanoi Barsillaille: »Tule sinäkin kanssani, niin saat asua vieraanani Jerusalemissa.»
35. Barsillai vastasi: »Mahtaako minulla enää olla kylliksi elinvuosia, jotta minun kannattaisi lähteä kuninkaan mukaan Jerusalemiin?
36. Olen jo kahdeksankymmenen. Erottaisinko enää hyvää huonosta, maistuisivatko ruoat ja juomat enää palvelijallesi, välittäisinkö enää kuunnella laulajia ja laulajattaria? Pitäisikö palvelijastasi tulla vielä taakka herralleni ja kuninkaalleni?
37. Saatan sinua, kuningas, ainoastaan Jordanin tuolle puolelle. Minkä vuoksi kuninkaan pitäisi palkita minut niin runsaasti?
38. Salli minun kääntyä takaisin, niin että saan kuolla kotikaupungissani, jonne myös isäni ja äitini on haudattu. Lähteköön sen sijaan palvelijasi Kimham herrani ja kuninkaani mukaan. Tee hänelle niin kuin katsot parhaaksi.»
39. Kuningas sanoi: »Seuratkoon sitten Kimham minua. Minä teen hänelle niin kuin sinä toivot, ja myös sinun hyväksesi olen tekevä kaiken, mitä haluat.»