27. Mutta Absalom pyysi ja pyysi, kunnes kuningas antoi Amnonin ja muidenkin poikiensa lähteä. Absalom järjesti ruhtinaalliset juomingit
28. ja antoi palvelijoilleen määräyksen: »Pitäkää silmällä, milloin Amnon humaltuu ja tulee huolettomaksi, ja kun sanon teille: ’Tappakaa Amnon’, lyökää hänet kuoliaaksi. Älkää pelätkö, minähän olen teitä käskenyt. Toimikaa rohkeasti ja näyttäkää, että olette miehiä.»
29. Palvelijat tekivät niin kuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, hyppäsivät muuliensa selkään ja pakenivat.
30. Kun he olivat vielä matkalla, Daavidin korviin kantautui huhu, että Absalom oli tappanut kaikki kuninkaan pojat eikä ketään ollut jäänyt henkiin.
31. Kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja heittäytyi maahan, ja kaikki palvelijat, jotka olivat hänen ympärillään, repäisivät hekin vaatteensa.
32. Jonadab, Daavidin veljen Simean poika, sanoi silloin: »Herrani ei pidä luulla, että kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet. Ainoastaan Amnon on surmattu. Tätä Absalom on hautonut siitä päivästä lähtien, jolloin Amnon häpäisi hänen sisarensa Tamarin.
33. Herrani ja kuninkaani ei pidä uskoa, että kaikki kuninkaan pojat olisivat menettäneet henkensä. Ainoastaan Amnon on kuollut.»
34. Mutta Absalom lähti pakoon.Kohta tämän jälkeen tähystäjä huomasi suuren väkijoukon, joka oli tulossa vuoren rinnettä pitkin.
35. Jonadab sanoi kuninkaalle: »Katso nyt, kuninkaan pojat ovat tulossa. Asia on niin kuin palvelijasi sanoi.»
36. Tuskin hän oli sanonut tämän, kun kuninkaan pojat saapuivat perille. Pojat puhkesivat itkuun, ja myös kuningas ja kaikki hänen miehensä itkivät suureen ääneen.
37. Absalom pakeni Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan luo. Daavid suri kauan poikaansa Amnonia.
38. Absalom viipyi Gesurissa kolme vuotta,
39. ja aikaa myöten Daavidin suru Amnonin kuoleman vuoksi tasaantui ja hän alkoi leppyä Absalomille.