12. Kansa hajaantui pitkin Egyptiä keräämään viljankorsia tiilentekoa varten.
13. Mutta voudit hoputtivat heitä jatkuvasti ja vaativat heitä suorittamaan saman päiväurakan kuin silloin, kun he vielä saivat olkia.
14. Israelilaisten omat päällysmiehet, joita faraon voudit olivat asettaneet heitä johtamaan, joutuivat ruoskittaviksi, ja heille sanottiin: »Miksi ette eilen ettekä tänäänkään ole saaneet täyteen päiväurakkaanne?»
15. Silloin israelilaisten päällysmiehet menivät valittamaan faraolle ja sanoivat: »Miksi kohtelet näin meitä, palvelijoitasi?
16. Olkia meille ei anneta, mutta silti meitä vaaditaan tekemään ne tiilet! Meitä lyödään, ja syy on kuitenkin teidän.»
17. Mutta farao sanoi: »Laiskoja te olette, laiskoja! Juuri siksi te pyydätte päästä uhraamaan Herralle.
18. Menkää heti työhönne! Olkia ette saa, mutta tiiliä teidän on toimitettava sama määrä kuin ennenkin.»
19. Israelilaisten päällysmiehet käsittivät olevansa pahassa pulassa, kun kuulivat, ettei heiltä vaadittavaa päivittäistä tiilimäärää vähennetty.
20. Faraon luota lähtiessään he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä odottamassa,
21. ja sanoivat heille: »Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, koska olette saattaneet meidät faraon ja hänen väkensä vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla he tappavat meidät.»
22. Mooses kääntyi jälleen Herran puoleen ja sanoi: »Herra, miksi tuotat onnettomuutta tälle kansalle? Minkä tähden lähetit minut?
23. Siitä saakka kun minä sinun käskystäsi menin puhumaan faraolle, hän on kohdellut tätä kansaa aina vain huonommin, etkä sinä ole tehnyt mitään kansasi pelastamiseksi.»