15. Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: »Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi.»
16. Mutta Elisa sanoi: »Niin totta kuin Herra elää, hän, jota palvelen, minä en lahjaasi ota.» Naaman koetti taivuttaa hänet ottamaan lahjan vastaan, mutta hän kieltäytyi.
17. Naaman sanoi silloin: »Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan, että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa. Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle.
18. Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi.»