5. Jerikolaisia profeetanoppilaita tuli Elisan puheille, ja he sanoivat hänelle: »Tiedätkö, että Herra ottaa tänä päivänä mestarisi pois?» »Tiedän kyllä», hän vastasi. »Ei puhuta siitä.»
6. Jälleen Elia sanoi hänelle: »Jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Jordanille.» Mutta hän vastasi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.» He jatkoivat yhdessä matkaansa,
7. ja viisikymmentä profeetanoppilasta lähti heidän jälkeensä. Kun he tulivat Jordanin rantaan, profeetanoppilaat pysähtyivät jonkin matkan päähän.
8. Elia otti viittansa, kietaisi sen kokoon ja löi sillä vettä. Vesi jakautui kahtia, ja he kulkivat yhdessä joen yli kuivaa maata pitkin.
9. Kun he olivat ylittämässä jokea, Elia sanoi Elisalle: »Mitä haluaisit minun tekevän hyväksesi ennen kuin minut otetaan pois luotasi?» Elisa vastasi: »Kunpa saisin henkesi voimasta esikoisen osuuden!»
10. »Etpä vähää pyydä», sanoi Elia. »Mutta täyttyköön pyyntösi, jos näet, kuinka minut otetaan luotasi. Jollet sitä näe, pyyntösi ei toteudu.»
11. Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen.