11. Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen.
12. Kun Elisa näki tämän, hän huusi: »Isäni, isäni! Israelin tuki ja turva!» Elisa ei enää nähnyt Eliaa, ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia.
13. Hän otti maasta viitan, joka oli pudonnut Elian harteilta, ja lähti takaisin. Jordanin rantaan saavuttuaan
14. hän otti Elian harteilta pudonneen viitan, löi sillä vettä ja huusi: »Herra, Elian Jumala! Missä sinä olet?» Hän löi vettä Elian tavoin, ja se jakautui kahtia, niin että hän pääsi kulkemaan joen yli.
15. Jerikosta tulleet profeetanoppilaat olivat jonkin matkan päässä. He näkivät, mitä Elisa teki, ja sanoivat: »Elian henki on siirtynyt Elisaan.» He menivät häntä vastaan, kumarsivat maahan saakka
16. ja sanoivat hänelle: »Meitä on täällä viisikymmentä riuskaa miestä. Me voimme lähteä etsimään mestariasi. Kenties Herran henki on nostanut hänet ilmaan ja lennättänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.» Mutta Elisa vastasi: »Älkää suotta ruvetko etsimään.»