15. Älä liioin milloinkaan kiellä ystävyyttäsi minun suvultani, älä edes silloin, kun Herra hävittää maan päältä vihollisesi viimeistä myöten.»
16. Niin Jonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: »Herra kostakoon Daavidin vihollisille!»
17. Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.
18. Sitten Jonatan sanoi: »Huomenna on uudenkuun päivä, ja sinua kysellään, kun paikkasi on tyhjä.
19. Ylihuomenna sinua kysellään vielä varmemmin. Tule silloin tänne samaan paikkaan, jossa olit piilossa aikaisemminkin, ja istu tuon kivikasan luona.
20. Minä ammun kolme nuolta sinnepäin niin kuin ampuisin maaliin.
21. Sitten lähetän pojan etsimään nuolia. Jos huudan pojalle: ’Nuoli on tännempänä, ota se siitä’, voit tulla esille, sillä kaikki on hyvin, ja niin totta kuin Herra elää, sinulla ei ole mitään hätää.
22. Mutta jos huudan pojalle: ’Nuoli on kauempana’, lähde silloin pakoon, Herra lähettää sinut matkaan.
23. Mistä nyt olemme keskenämme sopineet, siitä Herra on ikuisena todistajana.»
24. Daavid piiloutui kaupungin ulkopuolelle. Uudenkuun päivänä kuningas istui aterialle.
25. Hän istui tavallisella paikallaan seinän vieressä, Jonatan istui häntä vastapäätä ja Abner Saulin vieressä, mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
26. Saul ei kuitenkaan vielä sinä päivänä sanonut mitään, sillä hän ajatteli: »Hänelle on varmaan sattunut jotakin, ehkäpä hän on epäpuhdas.»
27. Seuraavana päivänä oli uudenkuun juhlan toinen päivä, ja Daavidin paikka oli edelleen tyhjä. Nyt Saul kysyi pojaltaan Jonatanilta: »Minkä takia Iisain poika ei ole tullut aterialle, ei eilen eikä tänäänkään?»
28. Jonatan vastasi: »Daavid pyysi minulta lupaa mennä Betlehemiin