3. Minä lähden yhdessä isäni kanssa ulos kaupungista sinnepäin, missä sinä olet, ja puhun siellä hänelle sinusta. Jos saan jotakin selville, kerron sen sinulle.»
4. Jonatan puhui hyvää Daavidista isälleen Saulille ja sanoi: »Älköön kuninkaani tehkö vääryyttä palvelijalleen Daavidille, sillä hänkään ei ole tehnyt vääryyttä sinulle, vaan kaikki hänen tekonsa ovat koituneet sinun parhaaksesi.
5. Oman henkensä uhalla hän tappoi tuon filistealaisen, ja Herra antoi silloin suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen itsekin ja iloitsit siitä. Miksi nyt vuodattaisit viatonta verta ja syyttä riistäisit Daavidilta hengen?»
6. Saul myöntyi Jonatanin puheisiin ja vannoi: »Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata!»
7. Jonatan kutsui sitten Daavidin luokseen ja kertoi hänelle, mitä Saul oli sanonut. Hän toi Daavidin takaisin Saulin luo, ja Daavid palveli Saulia kuten ennenkin.
8. Kun sota syttyi, Daavid lähti jälleen taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille niin suuren tappion, että he hajaantuivat pakoon hänen tieltään.
9. Herran lähettämä paha henki yllätti taas Saulin. Saul istui kotonaan keihäs kädessä, ja Daavid soitti harppua.
10. Saul yritti naulita Daavidin seinään keihäällään, mutta Daavid väisti ja keihäs iskeytyi seinään. Daavid juoksi ulos ja pääsi pakoon.Samana yönä
11. Saul lähetti miehiä vartioimaan Daavidin taloa aikoen surmata hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Mikal sanoi miehelleen: »Jos et hankkiudu turvaan tänä yönä, olet huomenna vainaja!»
12. Mikal laski Daavidin alas ikkunasta, ja hän pakeni ja pelastui.
13. Mikal pani vuoteeseen jumalankuvan, asetti pääpuoleen vuohenkarvatyynyn ja peitti ne vaatteella.
14. Kun Saul lähetti miehiä hakemaan Daavidia, Mikal sanoi: »Hän on sairaana.»
15. Silloin Saul lähetti miehensä katsomaan Daavidia ja sanoi heille: »Kantakaa hänet vaikka vuoteineen tänne, niin että voimme tappaa hänet.»