6. Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Mennään tuonne noiden ympärileikkaamattomien etuvartion kohdalle. Ehkäpä Herra auttaa meitä. Herra voi kyllä antaa voiton yhtä hyvin pienen kuin suurenkin joukon voimin.»
7. Aseenkantaja vastasi hänelle: »Tee kuten hyväksi näet. Jatka vain eteenpäin, minä seuraan sinua, minne menetkin.»
8. Jonatan sanoi: »Hyvä! Mennään noiden miesten luo ja näyttäydytään heille.
9. Jos he sanovat meille: ’Pysykää paikoillanne, kunnes me tulemme sinne’, niin seisomme aloillamme emmekä kiipeä heidän luokseen.
10. Mutta jos he sanovat: ’Kiivetkää tänne’, silloin kiipeämme. Se on merkki siitä, että Herra antaa heidät meidän käsiimme.»
11. Kun he astuivat filistealaisten vartion näkyviin, filistealaiset sanoivat: »Kas! Heprealaiset alkavat ryömiä ulos koloista, joissa ovat piileskelleet.»
12. Ja vartioston miehet huutelivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen: »Kiivetkää tänne, niin näytämme teille jotakin!» Silloin Jonatan sanoi aseenkantajalleen: »Kiipeä perässäni! Nyt Herra on antanut filistealaiset Israelin käsiin.»
13. Jonatan kiipesi jyrkännettä käsin ja jaloin, ja aseenkantaja seurasi perässä. Jonatanin edetessä filistealaiset kaatuivat maahan, ja hänen jäljessään tuleva aseenkantaja pisti heidät kuoliaaksi.
14. Tässä ensimmäisessä kahakassa Jonatan ja hänen aseenkantajansa tappoivat puolen kyntövaon pituisella matkalla parikymmentä miestä.
15. Silloin pakokauhu valtasi koko filistealaisten sotajoukon niin ylhäällä leirissä kuin etuvartiossakin, ja myös ryöstelemässä olevat osastot joutuivat pelon valtaan. Maa vavahteli, ja kaikkialla syntyi valtava kauhu.
16. Saulin tähystäjät Benjaminin Gebassa huomasivat vihollisjoukkojen ryntäilevän sinne tänne.