36. Saul sanoi: »Meidän pitää vielä tänä yönä hyökätä filistealaisten kimppuun ja ahdistaa heitä aamunkoittoon saakka. Silloin voimme tuhota heidät viimeiseen mieheen.» Sotilaat vastasivat: »Tee niin kuin parhaaksi näet.» Mutta pappi sanoi: »Meidän täytyy ensin kysyä neuvoa Jumalalta.»
37. Saul kysyi Jumalalta: »Lähdenkö ajamaan takaa filistealaisia? Annatko heidät israelilaisten käsiin?» Mutta tällä kertaa Herra ei vastannut.
38. Silloin Saul sanoi: »Kaikki päälliköt, tulkaa tänne, että saamme selville, mistä synnistä tämä johtuu!
39. Niin totta kuin Herra, Israelin pelastaja, elää: vaikka minun poikani Jonatan olisi tähän syypää, hänenkin olisi nyt kuoltava!» Mutta sotilaat olivat vaiti.
40. Saul sanoi israelilaisille: »Asettukaa te toiselle puolelle, niin minä ja poikani Jonatan asetumme toiselle.» Sotilaat vastasivat Saulille: »Tee niin kuin parhaaksi näet.»
41. Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: »Miksi et vastannut tänään palvelijallesi? Jos minä tai poikani Jonatan olemme syyllistyneet rikokseen, anna silloin, Herra, Israelin Jumala, vastaukseksi urim, mutta jos kansasi Israel on syyllinen, anna tummim.» Arpa osui Jonataniin ja Sauliin, ja muut pääsivät vastuusta.
42. Sitten Saul käski: »Heittäkää arpaa minun ja poikani Jonatanin välillä!» Ja arpa osui Jonataniin.
43. Saul sanoi Jonatanille: »Kerro minulle, mitä olet tehnyt.» Jonatan vastasi: »Olen maistellut sauvani kärjellä hiukan hunajaa. Minä olen valmis kuolemaan.»
44. Saul sanoi: »Kohdatkoon minua Jumalan viha, jollet sinä nyt kuole, Jonatan!»
45. Mutta sotilaat huusivat Saulille: »Pitäisikö Jonatanin kuolla, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei ikinä! Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius saa pudota hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on tänään tekonsa tehnyt.» Ja sotilaat lunastivat Jonatanin vapaaksi kuolemasta.
46. Saul ei ajanut filistealaisia takaa pitemmälle, vaan palasi takaisin, ja niin filistealaiset pääsivät menemään omalle alueelleen.