25. Tuolla seudulla oli joka puolella mehiläispesiä, jopa maassakin oli hunajaa.
26. Kun sotilaat tulivat pesien luo, he näkivät hunajan valuvan niistä, mutta kukaan ei ottanut sitä suuhunsa, koska kaikki muistivat valansa ja pelkäsivät.
27. Mutta Jonatan ei ollut kuullut isänsä vannottavan väkeään. Niinpä hän kastoi sauvansa kärjen hunajakennoon, pisti hunajaa suuhunsa ja virkistyi niin että hänen silmänsä kirkastuivat.
28. Silloin yksi miehistä sanoi hänelle: »Sinun isäsi vannotti meitä kovasti ja sanoi: ’Kirottu se mies, joka syö tänään jotakin!’ Sen takia kaikki ovat väsyksissä.»
29. Jonatan vastasi: »Isäni on tuottanut tälle maalle onnettomuuden. Näettehän, miten silmäni kirkastuivat, kun vain vähän maistoin tätä hunajaa.
30. Jos sotilaatkin saisivat syödä ruokaa, joka on jäänyt vihollisilta saaliiksi, millaisen tappion me nyt tuottaisimmekaan filistealaisille!»
31. Israelilaiset löivät sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmasista Aijaloniin saakka.
32. Lopen uupuneina ja nälissään miehet syöksyivät saaliin kimppuun, ottivat lampaita, härkiä ja vasikoita, teurastivat ne paljaalla maalla ja söivät veristä lihaa.
33. Mutta jotkut menivät kertomaan Saulille: »Miehet rikkovat Herran käskyä. He syövät veristä lihaa.» Saul vastasi: »Te olette tehneet pahan rikkomuksen. Vierittäkää nyt tänne suuri kivi!»