19. Mutta kun Saulin puhuessa papille sekasorto filistealaisten leirissä kävi yhä pahemmaksi, Saul sanoi: »Ei, anna sen olla!»
20. Saul ja hänen joukkonsa kohottivat sotahuudon ja lähtivät taisteluun. Filistealaiset olivat jo nostaneet miekkansa toisiaan vastaan, ja sekasorto oli täydellinen.
21. Ne heprealaiset, jotka aikaisemmin olivat joutuneet filistealaisten palvelukseen ja lähteneet heidän mukanaan sotaankin, siirtyivät Saulin ja Jonatanin johtamien israelilaisten puolelle.
22. Kun Efraimin vuoristossa piileskelleet israelilaiset kuulivat filistealaisten lähteneen pakoon, hekin yhtyivät taisteluun ja takaa-ajoon.
23. Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin.Taistelu jatkui Bet-Avenin länsipuolelle saakka,
24. ja israelilaiset olivat lopen väsyneitä. Saul oli vannottanut joukkojaan sanoen: »Kirottu se mies, joka syö jotakin ennen iltaa, ennen kuin olen kostanut vihollisilleni.» Sen vuoksi he eivät olleet maistaneetkaan ruokaa.
25. Tuolla seudulla oli joka puolella mehiläispesiä, jopa maassakin oli hunajaa.
26. Kun sotilaat tulivat pesien luo, he näkivät hunajan valuvan niistä, mutta kukaan ei ottanut sitä suuhunsa, koska kaikki muistivat valansa ja pelkäsivät.
27. Mutta Jonatan ei ollut kuullut isänsä vannottavan väkeään. Niinpä hän kastoi sauvansa kärjen hunajakennoon, pisti hunajaa suuhunsa ja virkistyi niin että hänen silmänsä kirkastuivat.
28. Silloin yksi miehistä sanoi hänelle: »Sinun isäsi vannotti meitä kovasti ja sanoi: ’Kirottu se mies, joka syö tänään jotakin!’ Sen takia kaikki ovat väsyksissä.»
29. Jonatan vastasi: »Isäni on tuottanut tälle maalle onnettomuuden. Näettehän, miten silmäni kirkastuivat, kun vain vähän maistoin tätä hunajaa.
30. Jos sotilaatkin saisivat syödä ruokaa, joka on jäänyt vihollisilta saaliiksi, millaisen tappion me nyt tuottaisimmekaan filistealaisille!»
31. Israelilaiset löivät sinä päivänä filistealaiset ja ajoivat heitä takaa Mikmasista Aijaloniin saakka.
32. Lopen uupuneina ja nälissään miehet syöksyivät saaliin kimppuun, ottivat lampaita, härkiä ja vasikoita, teurastivat ne paljaalla maalla ja söivät veristä lihaa.
33. Mutta jotkut menivät kertomaan Saulille: »Miehet rikkovat Herran käskyä. He syövät veristä lihaa.» Saul vastasi: »Te olette tehneet pahan rikkomuksen. Vierittäkää nyt tänne suuri kivi!»
34. Sen jälkeen hän sanoi heille: »Menkää joka puolelle miesten luo ja käskekää heitä tuomaan sonninsa ja lampaansa tänne ja teurastamaan ja syömään ne täällä. Silloin he eivät syö veristä lihaa eivätkä riko Herran käskyä.» Kaikki miehet toivat sinä iltana sonninsa Saulin luo, ja he teurastivat ne siellä.
35. Näin Saul rakensi Herralle alttarin. Se oli ensimmäinen alttari, jonka hän rakensi Herralle.
36. Saul sanoi: »Meidän pitää vielä tänä yönä hyökätä filistealaisten kimppuun ja ahdistaa heitä aamunkoittoon saakka. Silloin voimme tuhota heidät viimeiseen mieheen.» Sotilaat vastasivat: »Tee niin kuin parhaaksi näet.» Mutta pappi sanoi: »Meidän täytyy ensin kysyä neuvoa Jumalalta.»
37. Saul kysyi Jumalalta: »Lähdenkö ajamaan takaa filistealaisia? Annatko heidät israelilaisten käsiin?» Mutta tällä kertaa Herra ei vastannut.
38. Silloin Saul sanoi: »Kaikki päälliköt, tulkaa tänne, että saamme selville, mistä synnistä tämä johtuu!