9. Kerran, kun he olivat lopettaneet uhriateriansa Silossa, Hanna nousi ja astui Herran eteen. Pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä.
10. Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti
11. ja teki tämän lupauksen: »Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan.»
12. Kun Hanna rukoili pitkään Herraa, Eeli seurasi hänen suunsa liikkeitä.
13. Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut. Siksi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa
14. ja sanoi hänelle: »Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!»
15. Mutta Hanna vastasi: »Ei, herra, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen onneton nainen ja vuodatin sydämeni Jumalalle.
16. Älä pidä palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan.»
17. Silloin Eeli sanoi hänelle: »Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit.»