20. Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla.
21. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: »Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.
22. – Niin kauan kuin maa pysyy,ei lakkaa kylvö eikä korjuu,ei vilu eikä helle,ei kesä eikä talvi,ei päivä eikä yö.»