28. Hän sanoi veljilleen: »Minä olen saanut hopeani takaisin, se on päällimmäisenä minun säkissäni!» Silloin he katsoivat toisiaan pelästyneinä ja vavisten ja sanoivat: »Mitä Jumala onkaan tehnyt meille?»
29. Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan veljekset kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat:
30. »Se mies, joka on maan valtiaana, puhui meille ankarasti ja väitti meidän vakoilevan maata.
31. Me sanoimme hänelle: ’Me olemme rehellistä väkeä emmekä mitään vakoojia.
32. Meitä on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin jäi isämme luo Kanaaninmaahan.’
33. Silloin se mies, maan valtias, sanoi meille: ’Tällä tavoin minä saan tietää, oletteko rehellisiä: jättäkää yksi joukostanne luokseni, ottakaa mukaanne viljaa nälkää näkeville perheillenne
34. ja menkää hakemaan tänne nuorin veljenne, niin minä uskon, ettette ole vakoojia, vaan rehellistä väkeä. Silloin annan teille takaisin tänne jäävän veljenne, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.’»
35. Kun he sitten avasivat säkkinsä, jokainen löysi säkistään oman hopeansa, ja hopean nähdessään he ja heidän isänsä pelästyivät.