18. Mutta Loot vastasi hänelle: »Voi ei, herrani!
19. Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää: pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen.
20. Tuo kaupunki tuolla on niin lähellä, että ehdin paeta sinne, ja se on kovin vähäpätöinen. Sehän on liian mitätön hävitettäväksi; enkö saisi paeta sinne ja silti säilyttää henkeni?»
21. Mies sanoi: »Minä suostun sinun pyyntöösi vielä tässäkin asiassa enkä tuhoa tuota kaupunkia.
22. Pakene kiireesti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään ennen kuin olet siellä.» – Tästä on peräisin kaupungin nimi Soar.
23. Kun aurinko oli noussut vuorten yläpuolelle ja Loot oli tullut Soariin,
24. Herra antoi sataa taivaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle.
25. Hän tuhosi nämä kaupungit ja koko tasangon sekä kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin.
26. Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.
27. Aamulla Abraham meni paikalle, jossa oli seissyt Herran kasvojen edessä.
28. Hän katseli Sodoman ja Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin hän näki, että maasta nousi savua kuin polttouunista.
29. Mutta kun Jumala hävitti tasangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään, ja sen vuoksi hän toimitti Lootin pois tuhon keskeltä ennen kuin hävitti kaupungit, joissa Loot oli asunut.
30. Sitten Loot lähti Soarista ja asettui vuorille, ja hänen kaksi tytärtään seurasivat hänen mukanaan. Hän pelkäsi asua Soarissa ja asettui siksi molempien tyttäriensä kanssa luolaan asumaan.
31. Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: »Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti.