49. niin kuule asuinsijaasi taivaaseen heidän pyyntönsä ja rukouksensa ja anna heille oikeutta.
50. Anna kansallesi sen synnit anteeksi, millä tavoin se onkin sinua vastaan rikkonut, ja salli sen päästä vangitsijoittensa armoihin, niin että he säälivät sitä.
51. Onhan se sinun oma kansasi, jonka toit pois Egyptin sulatusuunista.
52. »Olkoot korvasi avoimet palvelijasi ja kansasi Israelin hartaille pyynnöille! Kuule heitä aina kun he huutavat sinua avuksi!
53. Sinähän heidät erotit omaksi kansaksesi kaikkien maailman kansojen joukosta, kun toit isämme pois Egyptistä, niin kuin olit luvannut palvelijallesi Moosekselle. Herra, minun Jumalani!»
54. Kun Salomo oli päättänyt hartaan rukouksensa, hän nousi Herran alttarin edestä, missä oli ollut polvillaan kädet taivasta kohti.
55. Hän nousi seisomaan ja siunasi voimakkaalla äänellä koko Israelin seurakunnan.
56. Hän sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, joka lupauksensa mukaisesti on antanut kansalleen Israelille turvallisen asuinsijan. Yksikään hänen lupauksistaan, jotka hänen palvelijansa Mooses välitti kansalle, ei ole jäänyt täyttymättä.
57. Olkoon Herra, meidän Jumalamme, kanssamme niin kuin hän on ollut isiemme kanssa! Älköön hän jättäkö meitä, älköön hylätkö meitä,
58. vaan kääntäköön sydämemme puoleensa, niin että me aina vaellamme hänen teitään ja noudatamme hänen määräyksiään, säädöksiään ja lakejaan, jotka hän on antanut isillemme.
59. Ja pysyköön tämä harras rukoukseni päivin ja öin lähellä Herraa, niin että hän antaa palvelijalleen ja kansalleen Israelille kaiken, mitä he kunakin päivänä tarvitsevat.
60. Silloin kaikki maailman kansat oppivat tietämään, että vain Herra on Jumala, ei kukaan muu.
61. Olkoon sydämenne vilpitön Herraa, Jumalaanne, kohtaan. Eläkää hänen säädöstensä mukaisesti ja noudattakaa vastedeskin hänen määräyksiään.»
62. Kuningas ja hänen kanssaan koko Israel uhrasivat sitten teurasuhreja Herran edessä.