24. Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: »Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?»
25. Miika vastasi: »Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.»
26. Israelin kuningas sanoi silloin: »Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo.
27. Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin.»
28. Miika sanoi siihen: »Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.» Ja vielä hän sanoi: »Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!»
29. Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin.
30. Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi.» Hän vaihtoi vaatteita ja tuli taistelukentälle.
31. Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa kolmellekymmenellekahdelle päällikölle käskyn: »Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen.»
32. Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: »Tuo on varmaankin Israelin kuningas.» Niinpä he suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohden. Silloin Josafat huusi apua.