1. Korittolaiskirje 14:16-30 Kirkkoraamattu 1992 (KR92)

16. Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot?

17. Sinä kyllä kiität hyvin, mutta ei tuo toinen siitä hyödy.

18. Minä puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa.

19. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja.

20. Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.

21. Lain kirjassa sanotaan:– Oudoilla kielilläja vieraiden huulillaolen puhuva tälle kansalle,eikä se sittenkään kuuntele minua,sanoo Herra.

22. Outoja kieliä ei siis ole tarkoitettu merkiksi uskoville vaan niille, jotka eivät usko; profetoiminen sen sijaan ei ole merkkinä epäuskoisille vaan uskoville.

23. Jos seurakunnan yhteisessä kokouksessa kaikki puhuisivat kielillä ja sinne tulisi ulkopuolisia tai epäuskoisia, he varmasti sanoisivat, että te olette järjiltänne.

24. Jos sen sijaan kaikki profetoisivat ja joku epäuskoinen tai ulkopuolinen tulisi paikalle, hän joutuisi kaikkien koeteltavaksi ja tutkittavaksi

25. ja hänen sydämensä salaisuudet paljastuisivat. Silloin hän heittäytyisi kasvoilleen maahan, rukoilisi Jumalaa ja tunnustaisi: »Jumala on todella teidän keskuudessanne.»

26. Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.

27. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta.

28. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle.

29. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot.

30. Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta.

1. Korittolaiskirje 14