1. Kuinka onkaan kulta tummunut,muuttunut hyvä kulta;kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinäkaikkien katujen kulmiin!
2. Siionin pojat, nuo kalliit,punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,savenvalajan kätten tekojen!
3. Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,imettävät pentujansa;mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksikuin kamelikurki erämaassa.
4. Imeväisen kieli tarttuu suulakeenjanon tähden.Lapsukaiset pyytävät leipää;ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
5. Jotka herkkuja söivät,ne nääntyvät kaduilla.Joita punapurppuran päällä kanneltiin,ne tunkioita syleilevät.
6. Tyttären, minun kansani, syntivelkaon Sodoman syntiä suurempi;Sodoma hävitettiin yhtäkkiäkätten siellä riehumatta.
7. Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,maitoa valkoisemmat,heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,heidän hahmonsa oli kuin safiiri.