Valitusvirret 3:7-24 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

7. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,niin etten pääse ulos,on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8. Vaikka minä huudan ja parun,hän vaientaa minun rukoukseni.

9. Hakatuista kivistä hän on tehnytminun teilleni muurin,on mutkistanut minun polkuni.

10. Vaaniva karhu on hän minulle,piilossa väijyvä leijona.

11. Hän on vienyt harhaan minun tienija repinyt minut kappaleiksi,hän on minut autioksi tehnyt.

12. Hän on jännittänyt jousensaja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13. Hän on ampunut munuaisiininuolet, viinensä lapset.

14. Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15. Hän on ravinnut minua katkeruudella,juottanut minua koiruoholla.

16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,painanut minut alas tomuun.

17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,rauhasta pois,minä olen unhottanut onnen.

18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunniaja Herran odotus.

19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,koiruohoa ja myrkkyä.

20. Sinä kyllä muistat sen,että minun sieluni on alaspainettu.

21. Tämän minä painan sydämeeni,sentähden minä toivon.

22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23. se on joka aamu uusi,ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;sentähden minä panen toivoni häneen.

Valitusvirret 3