Valitusvirret 3:26-39 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoaHerran apua.

27. Hyvä on miehelle,että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28. Istukoon hän yksin ja hiljaa,kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29. Laskekoon suunsa tomuun —ehkä on vielä toivoa.

30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,saakoon kyllälti häväistystä.

31. Sillä ei Herra hylkääiankaikkisesti;

32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaaeikä murehduta ihmislapsia.

34. Kun jalkojen alle poljetaankaikki vangit maassa,

35. kun väännetään miehen oikeuttaKorkeimman kasvojen edessä,

36. kun ihmiselle tehdään vääryyttähänen riita-asiassaan —eikö Herra sitä näkisi?

37. Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,jos ei Herra ole käskenyt?

38. Eikö lähde Korkeimman suustapaha ja hyvä?

39. Miksi tuskittelee ihminen eläessään,mies syntiensä palkkaa?

Valitusvirret 3