16. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,painanut minut alas tomuun.
17. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,rauhasta pois,minä olen unhottanut onnen.
18. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunniaja Herran odotus.
19. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,koiruohoa ja myrkkyä.
20. Sinä kyllä muistat sen,että minun sieluni on alaspainettu.
21. Tämän minä painan sydämeeni,sentähden minä toivon.
22. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23. se on joka aamu uusi,ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;sentähden minä panen toivoni häneen.
25. Hyvä on Herra häntä odottaville,sille sielulle, joka häntä etsii.
26. Hyvä on hiljaisuudessa toivoaHerran apua.
27. Hyvä on miehelle,että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28. Istukoon hän yksin ja hiljaa,kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29. Laskekoon suunsa tomuun —ehkä on vielä toivoa.
30. Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,saakoon kyllälti häväistystä.
31. Sillä ei Herra hylkääiankaikkisesti;
32. vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaaeikä murehduta ihmislapsia.