Valitusvirret 2:7-11 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

7. Herra on hyljännyt alttarinsa,syössyt häväistykseen pyhäkkönsä,luovuttanut vihamiehen käteenpalatsiensa muurit.He nostivat huudon Herran huoneessa,huudon kuin juhlapäivänä.

8. Herra oli päättänyt turmellatytär Siionin muurit:hän jännitti mittanuoran,ei pidättänyt kättänsä hävittämästä,saattoi murheeseen varustukset ja muurit;ne yhdessä nääntyvät.

9. Sen portit ovat vajonneet maahan,hän poisti ja särki sen salvat.Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa;lakia ei ole,eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

10. Maassa istuvat äänetitytär Siionin vanhimmat.He ovat heittäneet tomua päänsä päälle,vyöttäytyneet säkkeihin;maata kohden ovat painaneet päänsäJerusalemin neitsyet.

11. Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet,minun sisukseni kuohuvat,minun maksani on maahan vuodatettutyttären, minun kansani, sortumisen tähden.Sillä lapset ja imeväiset nääntyvätkaupungin kaduilla.

Valitusvirret 2