Sefanja 2:15 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

Tämä oli se riemuisa kaupunki,joka asui turvallisena,joka sanoi sydämessään:"Minä, eikä ketään muuta!"Kuinka autioksi se on tullut,villieläinten makuusijaksi!Jokainen, joka käy siitä ohitse,viheltää ja huiskuttaa kättä.

Sefanja 2

Sefanja 2:9-15