4. Kun minä katselen sinun taivastasi,sinun sormiesi tekoa,kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,
5. niin mikä on ihminen,että sinä häntä muistat,tai ihmislapsi,että pidät hänestä huolen?
6. Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon,sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;
7. panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja,asetit kaikki hänen jalkainsa alle:
8. lampaat ja karjan, ne kaikki,niin myös metsän eläimet,
9. taivaan linnut ja meren kalatja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.