12. He palkitsevat minulle hyvän pahalla;minun sieluni on orpo.
13. Mutta minä puin päälleni surupuvun,kun he sairastivat;minä vaivasin itseäni paastollaja rukoilin pää painuksissa.
14. Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni,minun omia veljiäni, niin minä kuljin;niinkuin äitiänsä sureva,niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15. Mutta he iloitsevat minun kompastuksestanija kokoontuvat —kokoontuvat minua vastaan,nuo lyöjät, joita minä en tunne;he herjaavat herkeämättä,
16. nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyenminua pilkkaavat,kiristelevät minulle hampaitansa.
17. Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet?Päästä minun sieluni turmiosta,jota he hankitsevat,minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18. Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa,ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19. Älkööt ne minusta iloitko,jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni;älkööt silmää iskekö,jotka asiatta minua vihaavat.
20. Sillä he eivät puhu rauhan puheita,vaan miettivät petoksen sanojamaan hiljaisia vastaan.