10. Kaikki minun luuni sanokoot:"Herra, kuka on sinun vertaisesi,sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään,kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
11. Väärät todistajat astuvat esiin,he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
12. He palkitsevat minulle hyvän pahalla;minun sieluni on orpo.
13. Mutta minä puin päälleni surupuvun,kun he sairastivat;minä vaivasin itseäni paastollaja rukoilin pää painuksissa.
14. Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni,minun omia veljiäni, niin minä kuljin;niinkuin äitiänsä sureva,niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15. Mutta he iloitsevat minun kompastuksestanija kokoontuvat —kokoontuvat minua vastaan,nuo lyöjät, joita minä en tunne;he herjaavat herkeämättä,
16. nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyenminua pilkkaavat,kiristelevät minulle hampaitansa.
17. Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet?Päästä minun sieluni turmiosta,jota he hankitsevat,minun ainokaiseni nuorista leijonista.