Psalmit 22:5-10 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

5. Meidän isämme luottivat sinuun,he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

6. He huusivat sinua ja pelastuivat;he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

7. Mutta minä olen mato enkä ihminen,ihmisten pilkka ja kansan hylky.

8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua,levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

9. "Jätä asiasi Herran haltuun.Hän vapahtakoon hänet,hän pelastakoon hänet,koska on häneen mielistynyt."

10. Sinähän vedit minut äitini kohdusta,sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

Psalmit 22