Psalmit 18:2-16 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

2. Hän sanoi:Sydämestäni minä rakastan sinua,Herra, minun voimani,

3. Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani,minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen,minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

4. Ylistetty olkoon Herra! — niin minä huudan,ja vihollisistani minä pelastun.

5. Kuoleman paulat piirittivät minut,turmion virrat peljästyttivät minut.

6. Tuonelan paulat kietoivat minut,kuoleman ansat yllättivät minut.

7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraaja huusin avuksi Jumalaani;hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,ja minun huutoni hänen edessäänkohosi hänen korviinsa.

8. Silloin maa huojui ja järisi,vuorten perustukset järkkyivät;ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9. Savu suitsusi hänen sieramistaan,kuluttava tuli hänen suustansa,palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10. Hän notkisti taivaat ja astui alas,synkkä pilvi jalkojensa alla.

11. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,ja hän liiti tuulen siivillä;

12. hän pani pimeyden verhoksensa,majaksensa yltympäri:mustat vedet, paksut pilvet.

13. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,purkautuivat pilvetrakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

14. Ja Herra jylisi taivaassa,Korkein antoi äänensä kaikua,tulla rakeita ja palavia hiiliä.

15. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät,paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

16. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin,ja maanpiirin perustukset paljastuivatsinun nuhtelustasi, Herra,sinun vihasi hengen puuskauksesta.

Psalmit 18