1. Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.
2. Hän sanoi:Sydämestäni minä rakastan sinua,Herra, minun voimani,
3. Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani,minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen,minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
4. Ylistetty olkoon Herra! — niin minä huudan,ja vihollisistani minä pelastun.
5. Kuoleman paulat piirittivät minut,turmion virrat peljästyttivät minut.
6. Tuonelan paulat kietoivat minut,kuoleman ansat yllättivät minut.
7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraaja huusin avuksi Jumalaani;hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,ja minun huutoni hänen edessäänkohosi hänen korviinsa.
8. Silloin maa huojui ja järisi,vuorten perustukset järkkyivät;ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9. Savu suitsusi hänen sieramistaan,kuluttava tuli hänen suustansa,palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10. Hän notkisti taivaat ja astui alas,synkkä pilvi jalkojensa alla.
11. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,ja hän liiti tuulen siivillä;