4. He harhailivat erämaassa,autiossa, tiettömässä maassa,löytämättä asuttua kaupunkia.
5. Heidän oli nälkä ja jano,heidän sielunsa nääntyi heissä.
6. Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7. Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle,niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8. Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa,hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9. Sillä hän ravitsee nääntyvän sielunja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.