Korkea Veisu 2:4-12 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

4. Hän on vienyt minut viinimajaan,rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

5. Vahvistakaa minua rypälekakuilla,virvoittakaa minua omenilla,sillä minä olen rakkaudesta sairas."

6. Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,ja hänen oikea kätensä halaa minua.

7. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,gasellien tai kedon peurojen kautta:älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,ennenkuin se itse haluaa.

8. Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tuleehyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

9. Rakkaani on gasellin kaltainentai nuoren peuran.Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana,katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

10. Rakkaani lausuu ja sanoo minulle:"Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

11. Sillä katso, talvi on väistynyt,sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

12. Kukkaset ovat puhjenneet maahan,laulun aika on tullut,ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

Korkea Veisu 2