Job 4:15-21 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani,ihoni karvat nousivat pystyyn.

16. Siinä seisoi — sen näköä en erottanut —haamu minun silmäini edessä;minä kuulin kuiskaavan äänen:

17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä,onko mies Luojansa edessä puhdas?

18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat,joiden perustus on maan tomussa!He rusentuvat kuin koiperhonen;

20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu,heidät muserretaan.Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan,ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

Job 4