Job 31:26-31 Kirkkoraamattu 1933-38 (KINB38)

26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksija käteni niille suudelmia heitti,

28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,riemusta hykähtänyt,kun häntä onnettomuus kohtasi?

30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä,kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

Job 31