14. Katso, minun palvelijani riemuitsevatsydämen onnesta,mutta te huudatte sydämen tuskastaja voivotatte mielimurteissanne.
15. Ja te jätätte nimenne kirouslauseeksiminun valituilleni:"Niin sinut surmatkoon Herra, Herra!"Mutta palvelijoilleen hän on antava toisen nimen.
16. Joka maassa itsensä siunaa,siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen,ja joka maassa vannoo,vannoo totisen Jumalan nimeen;sillä entiset ahdistukset ovat unhotetutja peitossa minun silmiltäni.
17. Sillä katso, minä luon uudet taivaatja uuden maan.Entisiä ei enää muisteta,eivätkä ne enää ajatukseen astu;
18. vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisestisiitä, mitä minä luon.Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin,riemuksi sen kansan.
19. Minä iloitsen Jerusalemistaja riemuitsen kansastani;eikä siellä enää kuulla itkun ääntäeikä valituksen ääntä.
20. Ei siellä ole enää lasta,joka eläisi vain muutaman päivän,ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää;sillä nuorin kuolee satavuotiaana,ja vasta satavuotiaanasynnintekijä joutuu kiroukseen.