2. Miksi on punaa sinun puvussasi,miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
3. "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;minä poljin heidät vihassani,tallasin heidät kiivaudessani,ja niin pirskui heidän vertansa vaatteillenija minä tahrasin koko pukuni.
4. Sillä koston päivä oli minun mielessänija minun lunastettujeni vuosi oli tullut.
5. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,ja minun vihani minua tuki.
6. Ja minä tallasin kansat vihassanija juovutin heidät kiivaudellani;minä vuodatin maahan heidän verensä."
7. Herran armotöitä minä julistan,Herran ylistettäviä tekoja,kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,mitä hän on heille osoittanut laupeudessansaja suuressa armossansa.
8. Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.
9. Kaikissa heidän ahdistuksissansaoli hänelläkin ahdistus,ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.Rakkaudessaan ja sääliväisyydessäänhän lunasti heidät,nosti heitä ja kantoi heitäkaikkina muinaisina päivinä.
10. Mutta he niskoittelivatja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,hän itse soti heitä vastaan.
11. Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,muisti Moosesta:Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,heidät ynnä hänen laumansa paimenen?Missä on hän, joka pani tämän sydämeenPyhän Henkensä;
12. hän, joka antoi kunniansa käsivarrenkulkea Mooseksen oikealla puolella,joka halkaisi vedet heidän edestänsätehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;
13. hän, joka kuljetti heitä syvyyksissäniinkuin hevosia erämaassa,eivätkä he kompastelleet?