2. Niinkuin monet kauhistuivat häntä —sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen,oli hänen muotonsa,hänen hahmonsa ei ollut ihmislastenhahmo —
3. niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat,hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu,sen he saavat nähdä,mitä he eivät ole kuulleet,sen he saavat havaita.
4. Kuka uskoo meidän saarnamme,kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
5. Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,niinkuin juuri kuivasta maasta.Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta;me näimme hänet,mutta ei ollut hänellä muotoa,johon me olisimme mielistyneet.
6. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,kipujen mies ja sairauden tuttava,jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
7. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,meidän kipumme hän sälytti päällensä.Me pidimme häntä rangaistuna,Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
8. mutta hän on haavoitettumeidän rikkomustemme tähden,runneltu meidän pahain tekojemme tähden.Rangaistus oli hänen päällänsä,että meillä rauha olisi,ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
9. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,kukin meistä poikkesi omalle tielleen.Mutta Herra heitti hänen päällensäkaikkien meidän syntivelkamme.