11. Minä sanoin: En saa minä enää nähdä Herraa,Herraa elävien maassa,en enää ihmisiä katsella manalan asukasten joukossa.
12. Minun majani puretaan ja viedään minulta poisniinkuin paimenen teltta;olen kutonut loppuun elämäni,niinkuin kankuri kankaansa,minut leikataan irti loimentutkaimista.Ennenkuin päivä yöksi muuttuu,sinä teet minusta lopun.
13. Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti —niinkuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni;ennenkuin päivä yöksi muuttuu,sinä teet minusta lopun.
14. Niinkuin pääskynen,niinkuin kurki minä kuikutan,minä kujerran kuin kyyhkynen;hiueten katsovat minun silmänikorkeuteen:Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua.
15. Mitä nyt sanonkaan?Hän lupasi minulle ja täytti myös:minä vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodetsieluni murheen tähden.
16. Herra, tämänkaltaiset ovat elämäksi,ja niissä on koko minun henkeni elämä.Sinä teet minut terveeksi;anna minun elää.
17. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:sinä rakastit minun sieluani,nostit sen kadotuksen kuopasta,sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.
18. Sillä ei tuonela sinua kiitä,ei kuolema sinua ylistä;eivät hautaan vaipuneet panesinun totuuteesi toivoansa.
19. Elävät, elävät sinua kiittävät,niinkuin minä tänä päivänä;isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.