8. Sillä niin usein kuin minä puhun,täytyy minun parkua,huutaa väkivaltaa ja sortoa;sillä Herran sana on tullut minullehäväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
9. Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntäenkä enää puhua hänen nimessään",niin sydämessäni oli kuin polttava tuli,suljettuna minun luihini.Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää,mutta en voinut.
10. Sillä monen minä kuulen parjaavan.Kauhistus yltympäri!"Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!"Kaikki minun ystäväni vaanivat,milloin minä kompastuisin:"Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä,niin että voitamme hänetja saamme hänelle kostaa".
11. Mutta Herra on minun kanssaniniinkuin väkevä sankari;sentähden minun vainoojani kompastuvateivätkä mitään mahda.He saavat suuren häpeän,sillä he ovat olleet ymmärtämättömät,iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.