30. Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31. Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32. Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33. Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34. Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35. Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36. Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37. Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38. Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39. Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40. Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41. Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.