7. He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8. He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9. Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10. Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11. Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12. Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13. Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14. Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15. Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16. Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17. Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18. Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19. Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20. Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21. Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22. Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23. Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.