12. Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13. Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14. Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15. Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16. Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17. Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18. Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.