1. Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2. Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3. Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4. Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5. Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6. Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
7. Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8. Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
9. Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,
10. Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.